Kamppailuseura Seirenkai

Inspiroivia naiskamppailijoita

admin — Thu, 08 Mar 2012 20:25:40 +0000

Kamppailumaailma saattaa joskus tuntua hyvin miesvaltaiselta ja miesten hallitsemalta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maailmasta ja omasta seurastammekin löytyisi upeita naiskamppailijoita.

Naistenpäivän kunniaksi seuraavat keskenään hyvin erilaiset naiskamppailijat osoittakoon, että kamppailumaailmassa on todellisia mahdollisuuksia, tilaa ja tarvetta myös naisille, vaikka joskus sen eteen täytyykin todella taistella.

KEIKO FUKUDA
Keiko Fukuda on 98-vuotias judomestari. Hän on ainoa nainen maailmassa, jolle on myönnetty korkein judossa saavutettava vyöarvo, kymmenennen asteen musta vyö. Hän on myös viimeinen elossa oleva Jigoro Kanon oppilas. Hänen omistautuminen judolle vielä nyt 98-vuotiaanakin sekä taistelu naisiin kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia vastaan esimerkiksi judon vyöarvojärjestelmässä ovat inspiroivia kenelle tahansa kamppailijalle.

Lue artikkeli Keiko Fukudasta osoitteessa www.pawma.org

www.youtube.com/watch?v=XHdPh3CEfGM

CYNTHIA ROTHROCK
Cynthia Rothrock on amerikkalainen näyttelijä, kamppailija ja kamppailuopettaja, sekä äiti. Hän on viisinkertainen maailmanmestari karatessa sekä saavuttanut mustan vyön useissa Kaukoidän kamppailulajeissa (Tang Soo Do, Tae Kwon Do, Eagle Claw, Wu Shu, Northern Shaolin). Hän on esiintynyt yli 30 toimintaelokuvassa, ja saavutti suuren suosion jopa Hong Kongin elokuvamaailmassa. Häntä onkin kutsuttu taisteluelokuvien kuningattareksi (“Queen of Martial Arts films”).

www.youtube.com/watch?v=tz-4WIFhA6U

Henkilökuvassa Fitness SM 2011, Mirka Loman

admin — Fri, 10 Feb 2012 09:12:36 +0000

Seirenkain harjoittelijoissa on paljon kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat kamppailu-uransa lisäksi ehtineet tehdä, harrastaa ja saavuttaa monella muullakin alalla. Ensimmäisessä henkilökuvassa on Mirka Loman, karatessa mustan vyön saavuttanut seirenkailainen sekä vuoden 2011 Fitness Suomen mestari. Alla Östermanin Jarmo pureutuu muutamin kysymyksin Mirkan harjoittelu-uraan niin karatessa kuin muussakin urheilussa.

Mikä sai sinut aloittamaan karaten?
Telinevoimistelun lopetettuani piti valita laji jossa ikä ei varsinaisesti tule vastaan. Kamppailulajit olivat aina kiinnostaneet minua ja karate lajina kuulosti ja näytti hienolta.

Mikä oli urheilutaustasi?
Kahdeksanvuotiaana aloitin yleisurheilun, josta siirryin parin vuoden päästä telinevoimisteluun. Voimistelun jälkeen kokeilin uimahyppyjä kerroksilta.

Kauanko karateharjoittelun aktiiviaikaa kesti?
2001 tammikuussa aloitin karaten. Kävin lähes kaikissa mahdollisissa treeneissä ja treenasin usein vapaa-aikanakin. Mustan vyöni suoritin kesällä 2008.

Miltä mustan vyön saavuttaminen tuntui?
Mustan vyön saavuttaminen oli hieno asia, mutta tekniikoita ja taitoja tulee tämänkin jälkeen harjoitella. Itsensä kehittäminen ei kuitenkaan pääty mustaan vyöhön.

Mitä lajin harjoittelu antoi sinulle?
Itsepuolustustaidon lisäksi karate on kehittänyt pitkäjännitteisyyttäni, itseluottamustani ja keskittymiskykyäni. Lisäksi lajin mukana olen saanut hyviä ystäviä ja unohtumattomia hetkiä.

Entä karaten jälkeinen elämä?
Karaten ansiosta päädyin punttisalille, koska halusin lyönteihini ja potkuihini lisää voimaa. Uusi laji vei kuitenkin mennessään ja nyt kilpailen fitnessissä, jossa voitin Suomen mestaruuden syksyllä 2011. Tavoitteet lajissa on saada edustuspaikka EM- ja MM-kisoihin.

Neuvosi karaten aloittaneelle?
Treenatkaa säännöllisesti, asettakaa itsellenne tavoitteet ja ennen kaikkea saavuttakaa ne.

www.youtube.com/watch?v=sNHT3IfHGok

www.youtube.com/watch?v=cce8Kcey_A4

Näkökulma karateen – menikö juna ohitse?

admin — Sun, 15 Jan 2012 12:49:53 +0000

Karate on jämähtänyt menneisyyteen. Vai onko? Kamppailun ja voimantuoton periaatteet ovat tuskin vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Siinä mielessä karate on taatusti tätä päivää. Sen sijaan yhteiskunta on loikannut uuteen ulottuvuuteen. Tältä osin useat karatea opettavat yhteisöt ovat kenties jämähtäneet japanilaisen karaten ensimmäisinä vuosikymmeninä sovellettuihin puolisotilaallisiin metodeihin, ja karate yhdeksänkymmentä luvun maitolaiturille – ainakin Suomessa. Samaan aikaan kamppailulajit ovat suositumpia kuin koskaan. Paikallisen urheilutalon karate- ja judoseuran lisäksi on tarjolla bongattavaksi kymmeniä eri lajeja. Kamppailulajit saavat paljon huomiota, mutta moni karateseura makaa kuitenkin henkitoreissaan. Harjoituksiin saapuu vain muutamia jääriä, jotka eivät ole älynneet vaihtaa golfiin, joogaan tai paikallisen kuntosaliketjun tarjoamiin zumba-combat-sessioihin. Missä vika – kuoleeko laji nimeltä karate Suomen niemeltä sukupuuttoon?

Kysymys voisi karatenkin suhteen olla hieman siitä, miten opetetaan. Synnyinseuduillaan Okinawalla karatea harjoiteltiin kovin erilaisella tavalla, ja monilta osin huomattavasti vapaamuotoisemmin kuin muutama vuosikymmen myöhemmin Japanin pääsaarilla. Tästä “Japanin mallista” on muotoutunut pitkälti nykyiset opetus- ja harjoittelumallit. Ne ovat pahimmillaan tasapäistäviä, jäykkiä, ja kaikkea sitä mitä karate ei oikeasti ole. Ehkäpä osan karatea opettavien yhteisöistä pitäisi palata joiltakin osin ajassa ja paikassa taaemmaksi, jotta karate olisi jälleen nykypäivää.

Suomessa karatea on pääosin leimannut viimeisen kymmenen vuoden aikana jonkinlainen pysähtyneisyyden aikakausi. On erikoistuttu edustamaan joko pikkunättiä kilpaurheilua tai ultra-traditionaalista itämaista lajia. Ja molempia näitä varsin suppeissa piireissä. Tämän spektrin välille mahtuisi kuitenkin paljon muutakin, joka mielestäni sopii vankasti karate-otsikon alle, on hyvin ohjattua ja sopii hienosti nykypäivään ja edustaa kamppailua parhaimmillaan.

Jotain sieltä Japanista on kuitenkin jäänyt ja periytynyt moniin tuoreempiinkin lajeihin. Se on tuo iki-ihana ja aina niin muodikkaan epäkäytännöllisen käytännöllinen säkkimäinen harjoituspuku, karategi. Ja onhan asia niin, että kyllä karatetekniikat kuulostavat paljon vakuuttavammilta paksusta kankaasta valmistetussa karatepuvussa kuin jossain piukeissa trikoissa. Image is everything!

Karatesta ei ole juna ajanut ohitse – ei ainakaan siitä karatesta, jota minä harjoittelen. Kysymys on siitä, kuinka sitä opetetaan ja harjoitellaan.

- Vesa Toropainen

Seirenkai karatea, jujutsua ja kamppailua uusilla sivuilla

admin — Fri, 13 Jan 2012 11:14:43 +0000

Seuramme kehittyy jatkuvasti niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Uusien sivujemme tavoitteena on tarjota kiinnostavaa ja tarpeellista tietoa kamppailuharjoittelusta Seirenkaissa, joka parhaassa tapauksessa innostaa sinut mukaan kamppailemaan hyvään seuraan.

Seirenkain uusien sivujen myötä aukeaa blogi, jonka kirjoittajana toimii pääasiallisesti Seirenkain Suomen pääopettaja Vesa Toropainen. Mahdollisuuksien mukaan myös vierailevia bloggaajia astuu parrasvaloihin. Julkaisemme muutamia kertoja kuussa näkökulmia ja ajatuksia karatesta, jujutsusta, kamppailulajeista ja niitä sivuavista aiheista. Jos löydät täältä inspiroivia, provosoivia tai jopa ajatuksia herättäviä lauseita, on myös blogi saavuttanut tavoitteensa.

Jos sinua kiinnostaako jokin tietty aihealue Seirenkaissa tai kamppailuharjoittelussa yleensä, josta haluaisit kuulla lisää, kerro siitä meille. Voit lähettää myös yleistä palautetta sivuista täällä.

Kiitos sivujen kuvamateriaalista kuuluu Örthenin Roopelle! www.roborthen.com

Tervetuloa!